Hekumaan heittäydy
Hetkelle antaudu
Hellitä itsestä
Hengitä hetkessä

Helpompi hengittää
- kun kiinni ei jää
Tilaa liikkua
Ota ja anna

Kaikki sykimme
Huomasimme tai emme
Tiellämme tanssimme
Kukin tavallamme

Saatat tanssia
Vaikka valssia
Kanssa perhosten
Tai yksisarvisten

Syki tahdissa
Rytmin mahdissa
Löydä voimasi
Sisimmästäsi

Siitä sykkeestä
Löytyy elämä
Yksi yhteinen
Kieli rakkauden

Rytmi - kumpuaa maailman sielusta
Rytmi kuin äidin sydän kohdussa
Kypsyvän hedelmän kasvua säestää
Sen omaan sykkeeseen – jää elämään

Se rytmi, hakkaava, kaikessa toistuva
Rytmi ikuinen – vailla alkua, loppua

Ja se kaivo, josta nouset, on pimeä,
pimeä kuin sielusi syvimmät kolkat,
ne, joista karkaavat pahimmat painajaisesi
ne, joihin paista ei päivä,
yllä ei ymmärrys
eksy ei empatia

Ja se tie, jota kuljet vie tuhoon,
tuhoon, johon itsesi tuomitsit
siihen, jota povasit ennustajain lailla,
siihen, jota odotit.
Seinille maalasit
Perkeleen kuvan

Niin ne tulivat

tanner tömisten,

rautaisine hampaineen,

ne tulivat

ja terineen.

Ammottavat aukot

viiltivät vuoreen,

kupeeseen kiviseen

ja syvemmälle,

suoraan sisimpään

tunkeutuivat

terät edellään.

Vanhempaansa väkivalloin,

merestä mahtavasta

korkealle kohonnutta

raa'asti raiskasivat,

tappelivat, turmelivat.

Ahneuksissaan ahmivat,

kunnes kylläisiksi tulivat,

vaihtoivat vuorta

rynnäten uusille rinteille

ehyen tehden entiseksi

ja mennessänsä mylvien,

jälkeensä jättäen

rauniot reunoille haavan.

Rautaiset rauniot,

viimassa valittavat,

valoa vailla,

reunustavat reikää,

jonka jää sulki,

sinetöi,

niin ettei enää

vuoren veri vuotaisi.