Kuuntelen Karjalaista ja ikävöin kesää,
jonka muistan öisenä lämpönä iholla,
ventovieraina puistossa,
ja perhosina vatsassa.

Revontulet tanssivat
pilvien takana ja
metsässä tunnen:
olen melkein kotona.
Mutta kilometrejä on vielä liikaa
ja ikävä puristaa rintaa tänään
enemmän kuin pitkään aikaan.