Minusta oli lämmöllä sulatettu jää,
pato murskattu, kahleet auki ja
sisimpäni sävelinä virtasi vihdoin

Ikuisuuden solmu kaulallani
- ihmisikiä tuhatkertaisesti -
saatoin seistä suorassa taas

Joku vieraitten jumalien viekoittelema
povasi käsiini pedon merkit

Mutta minun kömpelöstä kitarastani
soivat valo, ilo, lämpö ja lempi,
huonot vitsit ja hyvät seikkailut

Vasta tarinaniskijän lumouksen alla
halusin hänenlaisekseen tulla,
vaikka ääneni sointi on pehmoisempi

Sattuman taakse kätketty tarkoitus

huomiota vailla ja kosketuksen kaipuu

Joku rummutti salaa öisin

ja me tiesimme kuka,

vaikkemme tunnustaneet

Pienenpienestä seikkailusta

olisi voinut kehkeytyä suuri,

jos elämä olisi toisin

ja juuret yhä maasta irrallaan

Hymyilyttää vähän,

vaikka ikävä jäi,

niin kuin oli puhe

Ehkä palaa vielä jalopeura

Minä olen nainen
karhuja ranteissa
ja sinä olet mies
karhunhammas kaulasssa

Halusin uskoa sen olevan
merkkinä maailmankaikkeudelta,
mutta kaikessa hiljaisuudessa
se mursikin minusta paloja

Kuun kalpean kaunis valo
ei ikävöivää lohduta,
joka erämaajärven rannalla
vartoo toista viikkoa vastausta