torstai 27. heinäkuuta 2017

Lävitseni kulkevat väreet jättävät juonteita ilmaan,
jota huomaamattani hengitän

Toiset laulavat tuntureista
Minäkin tahtoisin, vaan en tohdi, en taida
En tunne syntyjään, en sanoja,
jotka likimainkaan yltäisivät luontoaan kuvaamaan
Ei vähemmän sovi suurempaansa,
nuoremman vanhempaansa tietävänsä väittää,
ei hauraamman väkevämpäänsä
eikä tietämättömän viisaampaansa

Ikiaikainen tieto, tiedoista väkevin
on kanteleen kieliin kätketty,
sen säveliin sovitettu,
luriteltu lintuin lauluun,
haavanlehväin havinaan hukutettu,
pilviverhoon piiloitettu,
kadotettu kaupungeista,
säilötty syvälle salomaille