Ja niin hän lähti
jättäen jälkeensä tahritut lakanat ja niihin tuoksunsa,
joka jo huomenna
olisi kadonnut.

Se, mikä kerran oli elävää,
muuttuisi muistoksi,
lopulta kuin kuvaksi unesta,
sellaiseksi kuin humalanhuuruisten iltojen muistikuvat seuraavana aamuna ovat.

Minä en itke.
Minä pysyn totena.

Väreilyä minä
ja kehoni silkkaa
väreilyä, joka resonoi
kanssa kaikkeuden,
jonka muodostavat
yhteisessä rytmissä väreilevät

Hyräilevä minä
ja sieluni silkkaa
hyräilyä, joka resonoi
kanssa kaikkeuden,
jonka muodostavat
yhteistä sävelmää hyräilevät

Vaikka me syntyisimme rakkaudesta, intohimosta tai humalaisen hetken hekumasta, yksinäisten yhdentymisestä,
kaikki mitä meillä on
on tyhjyys.

Ja vaikka me kohtaisimme toisemme rakkaudessa, intohimossa tai humalaisen hetken hekumassa, yksinäisinä yhdentyvinä ,
kaikki mitä meille jää
on tyhjyys.

Siksi siinä tyhjyydessä on kai opittava olemaan
tavallaan.