Sanahelinää
Lyhyesti. Pitkästi. Epäolennaisesti tai miten milloinkin.
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
Kuuntelen Karjalaista ja ikävöin kesää,
jonka muistan öisenä lämpönä iholla,
ventovieraina puistossa,
ja perhosina vatsassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti