Minä halusin vain sinun satavan maahani kuivaan,
kastelevan sen, jossa ei mikään enää kasva
pitkän jälkeen kuivuuden

Minä halusin vain sinun satavaan maahani kuivaan,
herättämään sen, joka pinnan alla piilee
jäljiltä pettymyksien

Huolista halkeileva maa,
rotkot syvyyksiä repivät
Puutonta, palanutta kairaa,
linnut väärinpäin lentävät

Vuoret murenevat mereen,
aurinko muistista haalennut,
käärmeitä kuhisevaan veteen
vuosia sitten jo hukkunut

Taivaalta sataa tuhkaa,
joka keuhkoihin tunkeutuu
Loppuva maailma uhkaa
ja sieluni sulkeutuu

Hiljaisuus vartova,
kaunis ja karmiva

Pelastuksen hetki
ennen lopullista pimeää