Ja niin hän lähti
jättäen jälkeensä tahritut lakanat ja niihin tuoksunsa,
joka jo huomenna
olisi kadonnut.
Se, mikä kerran oli elävää,
muuttuisi muistoksi,
lopulta kuin kuvaksi unesta,
sellaiseksi kuin humalanhuuruisten iltojen muistikuvat seuraavana aamuna ovat.
Minä en itke.
Minä pysyn totena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti