Minusta oli lämmöllä sulatettu jää,
pato murskattu, kahleet auki ja
sisimpäni sävelinä virtasi vihdoin

Ikuisuuden solmu kaulallani
- ihmisikiä tuhatkertaisesti -
saatoin seistä suorassa taas

Joku vieraitten jumalien viekoittelema
povasi käsiini pedon merkit

Mutta minun kömpelöstä kitarastani
soivat valo, ilo, lämpö ja lempi,
huonot vitsit ja hyvät seikkailut

Vasta tarinaniskijän lumouksen alla
halusin hänenlaisekseen tulla,
vaikka ääneni sointi on pehmoisempi