Tyyneyden äärellä olen pakotettu pysähtymään
Kuka minä olinkaan?
Ja ennen kaikkea
kuka sinä olet?
En saa selvää, olen kai
tottunut lukemaan vääriä kieliä
- siis niitä,
joita kuullaan
Pidän itsestäni siinä
hiljaisen haasteen äärellä,
vaikka voisin kai
olla mystisempi, viehättävämpi itsekin
Mutta mie olen mikä olen
ja niin sinäkin
yhden yön
ja aamunkin
kunnes jatkat matkaasi sinne, minne kuulut,
entistesi maille
ja mie jään analysoimaan yhteiskunnallisia rakenteita
vaikka sanoit talven tulevan huomenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti