jos ruokkisit minussa sitä,
mitä en osaa sanoiksi pukea,
mikä kytee mieleni sisällä
ja joskus pirskahtelee
mutta aina silloin,
kun kukaan ei kuule

jos kannattelisit silloin,
kun taisteluni tuulimyllyjä vastaan
käy liian raskaaksi,
mutta luovuttaa ei voi, ei saa,
koska mitä silloin jäisi jäljelle
paitsi arvottomuus
ja suru ja tuska
toisen tulevaisuudesta

jos olisit turva,
tuulteni tyynnyttäjä
silti sellainen,
joka ei tuulta pelkää
eikä siihen tartu

ehkä silloin minä
voisin olla se, joka kantaa,
kun keväthanget upottavat

paremmin kuin kukaan muu