torstai 21. heinäkuuta 2016

Sen kaikki taivaat värjänneen auringonlaskun jälkeen
en halunnut nukahtaa lainkaan,
en vaikka väsytti,
vaikka piti,
sillä minun oli kerättävä talteen kaikki lämpö,
joka kehostasi liikeni.
Ihoni läpi se oli imeytettävä,
sisimpääni säilöttävä,
jotteivät varastot pääsisi hupenemaan aivan tyhjiksi, kun pian,
liian pian
välissämme on valtameri,
jonka ylitse yltävät vain unet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti