Vääryydellä vuodatettu veri on uurtanut arpensa henkiinjääneisiin
henkensä heittäneiden edestä.

Kaatuneiden isien, poikien ja miesten veri on seinäryijyjen punaisiin sävyihin kudottu.
Kaappikellon vaimeiden iskujen välinen hiljaisuus on täynnä sitä tuskaa,
jota kukaan ei koskaan sanoittaa saattanut.
Kuinka kuvailla huutoja sen, joka armoa anelee itseltään kuolemalta?

Olkoon miesten vuodattama veri ja naisten yksin puima vilja
sekä veressä periytyvä tuskan taakka takeina siitä,
ettei enää yksikään
saisi suruviestiä rintamalta.