tiistai 10. lokakuuta 2017

Sillä samalla sekunnilla,
jolla tullessasi päästit viileää syysilmaa sisälle
nostit esille sen,
minkä olin itseltäni kätkenyt ja muilta silloin,
kun oli aika surra ja olla katkera

En surrut, enkä katkeroitunut silloin
enkä nytkään,
mutta ikävästä en saata luopua,
etten kadottaisi muistojani hetkistä,
joina olit minun,
vaikkei sitä koskaan ääneen sanottu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti