Sillä samalla sekunnilla,
jolla tullessasi päästit viileää syysilmaa sisälle
nostit esille sen,
minkä olin itseltäni kätkenyt ja muilta silloin,
kun oli aika surra ja olla katkera
En surrut, enkä katkeroitunut silloin
enkä nytkään,
mutta ikävästä en saata luopua,
etten kadottaisi muistojani hetkistä,
joina olit minun,
vaikkei sitä koskaan ääneen sanottu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti