Käden ulottuvilla sinä ja sielusi kaukana silti
Varteni vartoo, että kurottaisit kohti, tarttuisit tiukasti ja vetäisit viereesi,
vannoisit varmuuttasi siitä,
että minä olen missä pitääkin, minä olen mitä toivotkin

Tahdon tuntea tahtosi luissa ja ytimissä,
siellä, missä talven viima tuntuu,
mutta sinä jätät minut ilmaan, ulos unohdat itsekseni ihmettelemään,
yksinäni yöhön yöttömään

Ja minä vaivun
levottomaan uneen,
katkonaiseen,
vajavaiseen,
vaivun maailmaan hajanaiseen,
kauneuteen katoavaiseen,
hajoavaisena,
vajoavaisena

Enää en itseäni yllytä, lupaan,
en kutsumatta käy, en pyytämättä palaa,
mutta tulen takaisin,

jos tahdot.