Minä löysin sinut,
Pyhä.

Kiireisten kulkuväylältä käännyin
ja löysin sinut.

Polvistuin eteesi kylmälle kivelle,
tummien vesien ylle
ja vaikenin väkesi edessä.
Väkesi, jonka tunsin,
tunnistin ja tunnustin,
vaikka sen suuruutta
en käsittää saata.
Kunnioitukseni kuiskasin,
nöyränä pyytelin pyyntöni,
paljon sanatta sanelin,
kunnes hetkessä tuli hiljaisuus,
lakkasivat linnut laulunsa
ja minuun tuli mielenrauha.

Varoen vaelsin kauemmaksi,
kivelle kävin ja hymisin
sisältäni hymnin,
jota en ennalta tuntenut.

Kyyneleeni kiviin pyyhin
ja vaiti, väkevänä hiivin hiljaa
hymyillen,
sillä minä löysin sinut,
Pyhä.