Minua ympäröivät pimeys ja lähestyvä pakkanen
En uskonut satuttaneeni,
enkä unohtanut kättesi lämpöä, joka hehkui sydämestäsi saakka
En unohtanut luottamusta,
enkä silmistä heijastuvan sielun vakavuutta
Epävarmuuttanikaan en unohtanut, enkä ahdistusta,
en pelkoani, joka lienee käyneen toteen:

Olen tullut siksi, jota sinä et välitä muistaa

Nyt varpaitani paleltaa ja pimeydestä minua katsovat
vain kuoppiinsa kuivaneet silmät,
jotka joskus ovat
metsien sisimpiä katselleet