Virralla on voima kuin tulella, sama, mutta eri.
Molemmat taivaista saadut polttavat ikuisen merkkinsä lihaan.

Virta tuli yllättäen, välähtäen taivaalta tuli
räjähdyksen saattamana
tuli valkeus ja värit tulivat
kirkkaampina, kuin maailmassa koskaan tulivat värit, väreilevä elämä
ja vieras todellisuus.

Korvissa pauhu meren, tuulen ja keväisen kosken.
Käsinkosketeltavissa ei mitään ja silti kaikki mitä maailmassa on koskaan ollut.
Iäisyys silmänräpäyksessä
ja sydämen kerrasta muuttunut rytmi.

Yhtä yllättäen palasi todellisuus ennalta tunnettu,
horisontti luotisuora,
huolesta kimeä huuto ja ympärillä vilske,
josta itse on irti, vaikka kaiken keskellä.

Lopun ikää on kalvava epäilys siitä, kumpi todellisuuksista on totisin tosi
ja pelko tien laidoista,
sillä niiden takana vaanivat värien voimat.