Myös hänen varpaansa olivat tunteneet kylmän veden,

joka väräjää heidän allaan.

Molemmat tiesivät, mitä pitäisi sanoa ja silti,

ei kumpikaan.

Tuulen puista riuhtomat lehdet olivat muuttuneet ruskeiksi

ja kasaantuneet rantaan

muistuttamaan, ettei järvivesi ole enää yhtä lämmintä, kuin silloin,

kun maailma hengitti vielä iloa.

Toisen villapaita tuoksui niin hyvältä, että toisen

teki mieli tarttua kiinni ja jäädä siihen

kunnes kevät taas herättäisi.

Hän tiesi, ettei voisi

ja tunsi pistoksen rinnassaan.