Miksi on ihmisen oltava
niin kaihoisa ja kurja,
lemmenkaipuuta kantava,
halussaan hurja, sellainen,
että mielensä tekevi, aivonsa ajattelevi
toisesta vain sitä,
miltä tämä peiton alla tuntuisi,
ei antaisi häiritä,
vaikka koko maailma kuulisi

Mutta vain siksi hetkeksi,
siksi huumaavaksi, lyhyeksi hetkeksi
sallii itsensä toiselle antautua,
antaen halunsa huomenna unohtua,
rauhassa kasvaa, vahvistua
ja taas seuraavaan ihmiseen purkautua