Siitä nuoresta miehestä näki, että hän oli tosissaan. Yökerhon hämäryydestä huolimatta saattoi erottaa silmissä tavallisesti liekin lailla lepattavan pilkkeen nyt tyyntyneen, hellittäneen leikkinsä. Naururyppyjä vuosien saatossa syvemmäksi uurtava kujeileva hymy katosi jättäen suupielet vain vienosti koholle. Vakavuuden seuralaisena kasvoilla vieraili tyyneys. Ne näin, enkä voinut uskoa muuta kuin hänen sanansa:

"Son niin hyä tyär, siitä ko vain sais vaimon itelle."