Sille suoraselkäiselle, puiselle tuolille olisin istunut
kuin valtaistuimelle,
katsellut yli tyynen lammen,
läpi sen heijastavan pinnan,
joka toisia maailmoja kätkee

Olisin sommitellut säkeitä säröttömiä sellaisena hetkenä,
jona sääsketkin ovat vaienneet
lintuin kuoron tieltä,
jona koko muu maailma uinuu,
paitsi minä, linnut ja kesäyön valo

Mutta muistin rannassa istuneen miehen,
joka kielin vierain runoja luo
ja jonka hyräilyn joskus kuulin
yläkerrasta lattian läpi

Hänelle oli säkeet suotu
ja minulle saunan lämmitys,
sillä nämä käsivarret
vettä ovat tottuneet kantamaan