Kullankeltaista merta katsellen,
keveässä tuulenvireessä huojuvaa viljaa
päivän mentyä mailleen,
sen jäljiltä jääneessä valossa

Muokkaamaansa maata,
hoivaamaansa, hellimäänsä ihaillen
hän tuntee tyyneyden sisällään, ylpeyden
vain hallayöt vaihtaisi pois,
ei muuta

Vain hallayöt,
ei muuta