Maalasit iholleni vuoret,
jotka halusit valloittaa
Mieleeni maalasit maiseman,
joka sisäisen myrskyni rauhoittaa
Katsoit läpi kyynelteni
mustasta möykystä virranneitten
Tunsit huoleni, suruni
seurana unelmien ja haaveitten
Koskit kehoani, varttani
sen jokaista kohtaa rakastaen
Annoit minulle voimaa,
siitä kiitän, koskaan unohda en

Silti en kanssasi kulkea saata
en vierelläs aamunkoitteessa maata,
en vaikka tahtoni on luja

Me olimme umpikuja